Päästölaskentaan liittyy suuri joukko erilaisia vieraalta ja hankalalta kuulostavia termejä. Siksi itse laskennan aloittaminenkin voi tuntua vaikealta. Tässä blogissa avaamme keskeiset käsitteet, jotta päästölaskenta olisi taas piirun verran selkeämpää.
Elinkaariarviointi (LCA)
Menetelmä, jolla voidaan arvioida tuotteen tai palvelun ympäristövaikutukset koko elinkaaren ajalta. Elinkaariarvioinnissa tarkastellaan hiilijalanjäljen lisäksi mm. happamoitumista (vaikutus maaperän ja veden laatuun), vesistöjen rehevöitymistä, otsonikerroksen heikkenemistä, ihmiselle haitallisia vaikutuksia (toksisuus) sekä luonnonvarojen ehtymistä. Kyseessä on siis hiilijalanjälkeä huomattavasti laajempi arviointi.
GHG-protokolla
Kansainvälisesti käytetyin kasvihuonekaasupäästöjen laskenta- ja raportointikehikko, joka määrittelee laskennan periaatteet, rajaukset ja päästöluokat eli Scopet 1, 2 ja 3.
Hiilidioksidiekvivalentti (CO₂e)
Yhteismitta, joka muuttaa eri kasvihuonekaasujen ilmastovaikutuksen samaan yksikköön. Hiilidioksidiekvivalenttia käytetään kun laskelmassa on huomioitu kaikkien kasvihuonekaasupäästöjen ilmastoa lämmittävä vaikutus.
Hiilijalanjälki
Kasvihuonekaasupäästöjen määrä, jonka esimerkiksi yritys, tuote tai palvelu aiheuttaa tietyllä aikavälillä. Ilmoitetaan yleensä hiilidioksidiekvivalentteina (CO₂e).
Hiilikädenjälki
Hiilikädenjälki kuvaa organisaation, tuotteen tai palvelun tuottamaa ilmastohyötyä eli sitä, kuinka paljon sen avulla voidaan vähentää päästöjä verrattuna perinteiseen vaihtoehtoon. Toisin kuin hiilijalanjälki, hiilikädenjälki mittaa siis vähennettyjä tai vältettyjä päästöjä.
Hiilineutraali
Hiilineutraali tarkoittaa tilannetta, jossa toimijalla voi olla päästöjä, mutta ne kompensoidaan täysimääräisesti. Käytännössä hiilineutraalius saavutetaan usein ostamalla hyvityksiä, jotka vähentävät tai sitovat ilmasta yhtä paljon hiiltä kuin mitä toimija tuottaa – yleensä keskittyen hiilidioksidiin.
Hiilinielu
Aktiivinen prosessi, joka poistaa hiiltä ilmakehästä pienentäen ilmakehän CO₂ -pitoisuutta. Nielut jaotellaan tyypillisesti luontaisiin, maankäytön nieluihin ja teknisiin nieluihin.
Hiilivarasto
Järjestelmä, jossa hiiltä on varastoituneena esimerkiksi biomassaan, maaperään tai muuhun hiiltä sitovaan kohteeseen. Hiilivarasto ei itsessään poista hiiltä ilmakehästä toisin kuin hiilinielu, mutta se voi kasvaa tai vapautua ekosysteemin muuttuessa.
Kasvihuonekaasut
Kasvihuonekaasut mahdollistavat ilmakehän luonnollisen kasvihuoneilmiön, eli lämmön pysymisen ilmakehässä. Tärkeimpiä kaasuja ovat vesihöyry ja hiilidioksidi. Tämän lisäksi ihmiskunta kuitenkin lämmittää maapalloa nopeasti päästämällä ilmakehään lisää kasvihuonekaasuja. Hiilijalanjälkilaskennassa tyypillisesti huomioitavat kasvihuonekaasut ovat:
- CO₂ (hiilidioksidi)
- CH₄ (metaani)
- N₂O (dityppioksidi)
- F-kaasut (HFC, PFC, SF₆, NF₃)
Nettonolla
Nettonolla tarkoittaa yleensä hiilineutraaliutta tarkempaa ja tiukempaa tavoitetta:
Kaikki kasvihuonekaasupäästöt koko arvoketjussa otetaan huomioon (ei vain CO₂).
Päästöjä pitää vähentää merkittävästi tieteeseen perustuvan polun mukaisesti.
Vasta jäljelle jäävät päästöt saa kompensoida – ja niidenkin tulee perustua pysyviin hiilenpoistoihin ilmasta. Nettonollalle ei ole yhtä, yleisesti ja kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää, joten sanan käytössä tulee olla tarkkana.
Päästökerroin
Luku, joka kertoo kuinka paljon päästöjä syntyy tietystä kulutusyksiköstä. Esimerkiksi sähkön päästökerroin voitaisiin ilmaista kg CO₂e per kWh sähköä.
SBTi (Science Based Targets initiative)
Kansainvälinen aloite, joka ohjaa yrityksiä asettamaan tieteeseen perustuvia päästövähennystavoitteita Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 °C -tavoitteen mukaisesti. Pitkällä aikavälillä SBTi:n tavoitteena on, että yritykset saavuttavat nettonollan vuoteen 2050 mennessä kokonaispäästöjensä osalta.
Scope 1
GHG-protokollan mukaan Scope 1 tarkoittaa suoria kasvihuonekaasupäästöjä, joita organisaatio tuottaa itse omassa toiminnassaan. Toisin sanoen ne ovat päästöjä, jotka syntyvät suoraan yrityksen hallinnassa olevista lähteistä kuten omasta energiantuotannosta sekä omien ajoneuvojen käytöstä.
Scope 2
Scope 2 tarkoittaa välillisiä kasvihuonekaasupäästöjä, jotka syntyvät ostetun energian käytöstä, kuten sähköstä, lämmöstä tai höyrystä. Nämä päästöt syntyvät siis toisen toimittajan energiantuotannossa, mutta niitä voidaan pitää osittain yrityksen vastuulla, koska yritys kuluttaa energiaa.
Scope 3
Scope 3 kattaa yrityksen arvoketjun muut kuin ostoenergiaan liittyvät epäsuorat päästöt, jotka syntyvät yrityksen toiminnan ulkopuolella. Scope 3 -päästöt jaetaan 15 kategoriaan sen mukaan, mistä arvoketjun toiminnoista ne liiketoiminnan elinkaaren aikana syntyvät. Kategoriat sijoittuvat joko arvoketjun alkupäähän (upstream) ennen yrityksen omaa toimintaa tai loppupäähän (downstream).
Siirtymäsuunnitelma
Päästölaskennan tuloksien pohjalta laadittava ilmastonmuutoksen hillintää koskeva suunnitelma, joka pitää sisällään:
- Päästövähennystavoitteet lyhyelle ja pitkälle aikavälille
- Konkreettiset päästövähennystoimet, joilla tavoitteet saavutetaan
- Arvio päästöihin vaikuttavista liiketoiminnassa tapahtuvista muutoksista
- Seurantasuunnitelma, joka määrittelee, miten päästökehitystä seurataan jatkossa
Lopuksi sekä tuloksista että ilmastotiekartasta viestitään sidosryhmille
Laura Björk, Vanhempi yritysvastuuasiantuntija, Taigawise Oy
Lisää aiheesta
