Kuinka yhteentoimivat IFRS-kestävyysraportointistandardit ovat ESRS-standardien kanssa?

69 Lisää suosikkeihin Poista suosikeistani.

Maailmanlaajuisesti kestävyysraportoinnissa on viime vuosina otettu isoja kehitysaskeleita. Käynnissä on kolme merkittävää hanketta: EU:n Kestävyysraportointidirektiiviin (CSRD) pohjautuva kestävyysraportointi, globaalilla tasolla IFRS Foundationin alaisen ISSB:n kestävyysraportointistandardisto sekä Yhdysvaltojen arvopaperimarkkinaviranomaisen (SEC) kehitteillä olevat raportointistandardit.

Eurooppalaisesta näkökulmasta EU:n kestävyysraportointivaatimusten yhteentoimivuus globaalin tason perustason vaatimusten kanssa on tärkeää. Tämä helpottaa standardien käyttöönottoa Euroopassa mahdollistaen eurooppalaisille yhtiöille globaalin vertailukelpoisuuden. Sekä ISSB että EFRAG[1], joka laatii eurooppalaisia ESRS-standardeja, ovat tehneet paljon työtä yhteentoimivuuden saavuttamiseksi laatimisprosessin aikana ja työssä näytetään onnistutun varsin hyvin.

Kestävyysraportointihankkeiden lähtökohdissa eroa

Euroopan kestävyysraportoinnin sääntelyhankkeet perustuvat Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteisiin tehdä EU:sta moderni, resurssitehokas ja kilpailukyinen talous, jossa kasvihuonekaasujen nettopäästöistä pyritään eroon vuoteen 2050 mennessä. Kestävyysraportointidirektiivi CSRD asettaa soveltamiselle kunnianhimoisen aikataulun sekä lähtee siitä, että standardien pitää kattaa jo alusta lähtien ympäristöön liittyvien kestävyysseikkojen lisäksi myös sosiaaliset ja hallintoon liittyvät kestävyysseikat. Sääntelyn tulee olla yhteentoimivaa EU:n muun kestävyysraportointisääntelyn kanssa.

ISSB:n rooli globaalien kestävyysraportointistandardien antajana taas perustuu markkinakonsultaatioon, jossa globaalien standardien kehittäminen koettiin erittäin tarpeellisena ja työn sijoittuminen IFRS Foundationin alaisuuteen, jolla on kattava kokemusglobaalien raportointistandardien luomisesta ja olemassa olevat läpinäkyvät prosessit, sai laajasti kannatusta.  ISSB:n työn lähtökohtana on ollut luoda markkinoille sijoittajien tiedontarpeisiin vastaava kestävyysraportoinnin globaali perustaso, jota sitten voidaan täydentää sääntelyaluekohtaisilla tiedoilla.  ISSB on lähtenyt työssään liikkeelle kriittisimmästä ilmaston aihealueesta, ja etenee keväällä 2023 järjestettävän konsultaation perusteella seuraaviin aihealueisiin.

Näin ollen standardistoja lähdettiin laatimaan eri lähtökohdista ja myös eri aikataululla. Tämä aiheutti sääntelytyön alkuvaiheilla markkinoilla huolta siitä, että syntyisi kaksi ei-yhteentoimivaa hanketta, jolloin ei saavutettaisi globaalia vertailukelpoisuutta esimerkiksi kriittisissä ilmastoasioissa. Yleisesti yhteentoimivuutta on pidetty konsultaatioissa yhtenä kummankin standardiston kehitystyön merkittävimmistä tavoitteista.

Mitkä ovat keskeisimmät erot standardistojen lähestymistavassa?

Periaatetasolla olennaisuus- ja sidosryhmänäkökulmien erot ovat merkittävimmät eroavaisuudet EU:n ja ISSB:n standardistojen välillä. ISSB:n lähtee työssään liikkeelle sijoittajan ja rahoittajan näkökulmasta: olennaiset kestävyysseikat tulee esittää, kun ne ovat olennaisia sijoittajan päätöksenteon kannalta. Vihreän ohjelman tavoitteisiin perustuen eurooppalainen kestävyysraportointi taas huomioi sidosryhmien tiedontarpeet laajemmin. ISSB:n standardeissa olennaisuuden määrittäminen perustuu ainoastaan taloudelliseen olennaisuuteen (financial materiality), kun taas eurooppalaiset standardit kattavat tämän lisäksi myös vaikuttavuusolennaisuuden (impact materiality). Tämä tarkoittaa yhteisön vaikutuksia ulospäin, kuten juuri yhteiskuntaan ja luontoon.

Lisäksi aihealueiden kattavuudessa on tällä hetkellä suuri ero ESRS-standardien kattaessa E,S ja G asiat laajasti ja samanaikaisesti ISSB:n edetessä aihe kerrallaan ilmasto ensimmäisenä. 

Olennaisuusnäkökulmien eroja voidaan paikata globaalissa raportoinnissa soveltamalla ISSB:n standardien ohella vaikuttavuusolennaisuuden huomioivaa GRI-viitekehystä. 

Yhteentoimivuuden saavuttamiseksi merkittävää kehitystä laatimisprosessin aikana

ISSB ja EU ovatkin kummatkin laatimisprosessin aikana tehneet merkittäviä muutoksia ja syventäneet keskinäistä dialogia, jotta yhteentoimivuus varmistettaisiin. ESRS-standardien osalta konsultaatioiden perusteella standardien rakennetta yhdenmukaistettiin ISSB:n kanssa, mikä edesauttaa kestävyystietojen vertailtavuutta. Kummatkin tahot ovat nyt ottaneet lähtökohdakseen TCFD[2]:n mukaisen rakenteen, joka linkittää kestävyysriskien ja -mahdollisuuksien arvioinnin ja hallinnan yritysten riskienhallintaan, strategiaan ja hallinnointiin. 

EU:ssa luovuttiin lähestymistavasta, että kaikki vaaditut tiedot ovat lähtökohtaisesti olennaisia ja esittämättä jättäminen tulisi perustella, mikäli olisi eronnut tutusta taloudellisen raportoinnin lähestymistavasta ja myös ISSB:n lähestymistavasta, jonka mukaan vain olennaiset vaikutukset esitetään. ESRS-standardien liitetietovaatimusten määrää ja yksityiskohtaisuutta karsittiin, jolloin ne ovat paremmin linjassa ISSB:n ja GRI:n vaatimusten kanssa. Taloudellisen olennaisuuden ja arvoketjun määritelmät yhdenmukaistettiin ja ISSB kehitti ohjeistustaan scope 3 päästöjen mittaamisesta ja raportoinnista. Edelleenkin eroksi jää, että ESRS:ssa siirtymäsuunnitelmien lähtökohtana on ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1.5. %:iin, kun taas ISSB sallii useammankin ilmastoskenaarion käytön.

Toimivatko raportointistandardistot sitten yhteen ja vältetäänkö tuplaraportointi?

Globaalin vertailukelpoisuuden näkökulmasta on merkittävää, että molemmille standardistoille yhteinen taloudellinen olennaisuus määritellään ja ymmärretään nyt samalla tavalla ja yhteisiä aihealueita (kuten ilmasto) koskevat keskeiset periaatteet ja esittämisvaatimukset ovat perustasoltaan yhdenmukaiset.

Tällä hetkellä EU:ssa on julkaistu lopullisina jo kaikille yhteiset 12 standardia, ISSB:ltä yleisten vaatimusten ja ilmastoaihealueen standardien lopullinen sisältö on selvillä (2 standardia). Käytännössä IFRS S1 General Requirements (luonnos) -standardin kaikki esittämisvaatimukset sisältyvät ESRS 2 General disclosures ja yleiset periaatteet ESRS 1 General requirements standardiin. IFRS S2 Climate (luonnos) -standardin esittämisvaatimukset sisältyvät ESRS E1 Climate change -standardiin sekä ESRS 1:iin ja ESRS 2:iin.

Eurooppalaisten soveltajien näkökulmasta on tärkeää pystyä välttämään tuplaraportointi ja optimoimaan kestävyystietojen laatimisprosessi ja se on myös kummankin standardinantajaosapuolen, ISSB:n ja EC:n tavoite.  Tässä näytetään onnistutun hyvin, kiitos edellä kuvattujen merkittävien toimenpiteiden aidon yhteentoimivuuden saavuttamiseksi. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei kumpikaan taho (EC, ISSB) ole lähtökohtaisesti luvannut tai tavoitellut täyttä yhdenmukaisuutta (equivalence), vaan nimenomaan yhteentoimivuutta (interoperability), jonka maksimoimiseksi tehdään edelleen työtä.

[1] European Financial Reporting Advisory Group

[2] Task Force on Climate-Related Financial Disclosures

Lisää aiheesta

ESRS 1 – Yleiset raportointivaatimuksetRaportointi ja varmentaminen
ESRS 1 – Kestävyysraportoinnin muoto
Kestävyysraportointi toimintakertomuksessa  Kestävyysraportointi on sisällytettävä erillisenä osiona toimintakertomukseen. ...
ESRS 2 – Yleiset tiedotRaportointi ja varmentaminen
ESRS 2 – Yleiset tiedot
ESRS 2 -standardin julkistamisvaatimuksia sovelletaan kaikkiin yrityksiin toimialasta riippumatta ja kaikkiin kestävyysaiheisiin.
ESRS E1 – IlmastonmuutosRaportointi ja varmentaminen
ESRS E1 – Ilmastonmuutos 
Lyhyesti ESRS E1 määrittelee ne tiedot, jotka yritysten ...